Kaivausten taustaa

Kiinnostus Kabbölen alueen kaivauksiin tuli Sakari Pälsiltä, joka oli työssään Valtion historiallisella museolla ihmetellyt Kabbölen alueelta museoon kertyneitä pintalöytöjä. Samalta alueelta oli löytynyt sekä “Suomusjärven” muinaisen esikeraamisen kulttuurin, että ns. “kampakeraamisen” kulttuurin löytöjä, joita Julius Ailio oli kuvannut vuoden 1909 katsauksessaan suomalaisiin kivikautisiin asuinpaikkoihin. Alueelta on löytynyt myös esineitä, joita on ollut vaikeampi ajoittaa tai määritellä, ja kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että Kabbölen alueella on ollut asutusta useina eri jaksoina ja useiden eri ryhmien/kulttuurien toimesta. Pernajan alueella on myös paikallisten parissa pitkään liikkunut huhuja siitä, kuinka vanhan Kabbölen luostarin mailla ja sen lähettyvillä löytyy kaikenlaisia esineitä peltoja käännettäessä ja ojia kaivettaessa, ja alueeseen liittyy lisäksi vanhoja tarinoita luostarin haudatusta kulta-aarteesta.

Varsinainen ponsi tuli kuitenkin vasta vuonna 1914, kun museo ja muinaishistoriallinen toimikunta saivat tiedon Lökuddin kartanon alueelle kaavaillusta maankäyttöhankkeesta, joka edellyttäisi mittavaa maanmuokkausta kabbölen niemessä. Päätettiin järjestää pelastuskaivaukset, joita vetäisi Pälsi Ailion valvonnassa. Kaivausten tieteellinen henkilökunta ja osa kaivajista tulisi Helsingin yliopistolta, sekä lisäksi mukaan otettaisiin myös kiinnostuneita, hyväkuntoisia kaivajia paikalliselta alueelta. Kaivauksen suunnitelmat menivät kuitenkin sekaisin, kun Antrean verkkolöydän jälkeen Pälsi kiinnitettiin kesälle 1914 Antrean kaivauksiin, ja jouduttiin kiireessä löytämään joku muu johtamaan Kabbölen kaivauksia.

Kaivausryhmä

Kaivausten johtajina toimivat Metternicht ja Gustafsson (asia tuli ilmi vain joitain viikkoja sitten), joista edellinen vastaa erityisesti maanmittauksesta, kartoittamisesta ym., ja jälkimmäinen löytöjen dokumentoinnista ja inventoinnista. Vastuunjako näiden kahden tutkijan välillä ei kuitenkaan ole selkeä. Metternichtiä maanmmittauksessa avustaa Vatanen, ja Gustafssonia piirtämisessä ja dokumentoinnissa Talas, molemmat Helsingin yliopiston opiskelijoita. Yliopistolta kaivauksiin osallistuu neljä muuta opiskelijaa (Cajander, Kuusisto, M. Ramsay ja Lehtonen).

Kaivausten käytännön puolesta vastaa puolestaan Kapteeni (evp) Nils Ramsay. Hänen vastuullaan on kaivausten ruokahuolto, majoittaminen, ja muutenkin kaivausten ja kaivausryhmän ei-tieteellinen puoli. Ramsayn oikeana kätenä toimii Holma, joka on alueelta kotoisin ja mm. asioi paikallisten kauppiaiden kanssa.

Cajanderilla on kaksoisrooli journalistina – hän on myös Uuden Suomettaren toimittaja, ja kaivauksiin osallistumisen lisäksi hän tekee juttua sanomalehteen kaivauksista. Etenkin Gustafsson vastusti Cajanderin ottamista mukaan ja muutenkin toimittajan läsnäolo kaivauksilla herättää ihmetystä, mutta ilmeisesti muut kaivauksia johtavat henkilöt hyväksyivät journalistin ottamisen mukaan.

Muita “ulkopuolisia” kaivajia ovat Starck, jolla on ilmeisesti jokin rooli pelastuskaivauksiin liittyvässä maankäyttöhankkeessa, Kaskinen – Pernajan nuori kirkkoherra – ja Saarikivi, alueella asuva taidemaalari ja valokuvaaja, joka on tarjoutunut auttamaan kaivausalueen valokuvaamisessa. Kabbölen kartanon perillinen Cederskjöld sekä tämän virolainen pehtoori Wikland saattavat myös osallistua kaivauksiin.

Valmistelut

Noin viikko ennen varsinaista kaivausten alkua Metternicht saapui Kabböleen mukanaan M. Ramsay, Lehtonen ja Vatanen. He ovat alustavasti kartoittaneet aluetta, tutkineet lupaavia mahdollisia kaivauspaikkoja (mm. röykkiöitä, kartanon edessä olevia lampia ym.), ja kaivaneet joitain koekuoppia. Metternichtin etujoukko on irtolöytöjen ja koekuoppien perusteella valinnut kaikista lupaavimman ensimmäisen pääkaivausalueen, mitannut ruudut, ja poistanut kaivausalueelta lapioilla pintamaan. Kapteeni Ramsayn ja Holman saavuttua paikalle pari päivää sitten he ovat yhdessä Metternichtin etujoukon kanssa valmistelleet kaivausalueen sekä kaivajien majoituspaikan, sekä ostaneet tai kuljettaneet alueelle Helsingistä tarvittavat kaivausvälineet sekä muut varusteet.

Joitain löydöksiä

• Asutusta on ollut laajalla alueella; koekuopista ja pintalöydöistä on löytynyt joitain esineitä (iskoksia, keramiikkaa ym.) käytännössä koko Kabbölen alueella
• Metternichtin joukko tutki yhden rapulammista; se ei ilmeisesti ollut lupaava löyttöjen osalta
• Maata on myllätty koko niemessä viime vuosisatoina, mahdollisesti maanviljelyn tai sitten ruukkitoimintaan liittyvän savenoton yhteydessä. Alueella on useampia melko suuria, pyöreitä vajoamia, joille Metternicht ei ole ainakaan vielä löytänyt selitystä
• Ainakin yksi asutuskeskittymä on koekuoppien perusteella ollut nykyisessä pellossa lähellä kartanoa; Metternicht on valinnut sen ensimmäiseksi pääkaivausalueeksi. Merkattu 2mx4m alueen kohdalla oli painanne maassa, joka saattaa olla merkki maan alla olevasta, romahtaneesta esihistoriallisesta talosta/kodasta
• Metternicht on paikantunut epäillyn, luiskeesta tehdyn paasiarkkuhaudan jonkin matkan päässä edellä mainitusta asutusalueesta. Sitä ei ole vielä tutkittu

Varsinaiselta kaivausalueelta on pintamaan joukosta löytynyt seuraavia irtolöytöjä:

• Teollisia tiiliä (oletettavasti ruukista) sekä vanhempia, keskiaikaisia tiiliä (luostarin ajalta?)
• Metalli- ja posliiniesineitä, mm. lusikka, lasitetun keramiikan palasia, ja krusifiksi (luostarin ajalta?)
• Erikoinen, hieman fallistinen kivinen ?patsas? (kivikautinen kulttiesine?)
• Kvartsi-iskoksia

Tutkimuskysymykset

Pälsi oli kiinnostunut alueen selvästi kerrostuneesta historiasta, ja hänen pyrkimyksensa oli kaivaa kulttuurikerrosten pohjaan asti, ja selvittää ja dokumentoida miten asutuksen luonne, laatu ja määrä on vaihdellut tai muuttunut ajan kuluessa. Hänellä oli myös tarkoituksena selvittää, onko asutus ollut jatkuvaa ja onko havaittavissa jatkumoa eri kulttuurien välillä, vai onko asutuksessa ollut selkeitä murroskohtia, tai ajanjaksoja jolloin alue on ollut tyhjillään.

Metternicht on erityisen kiinnostunut alueen muinaisimmista asutuskerroksista. Hän haluaa tutkia alueelta löytyneitä Suomusjärven kulttuurin löytöjä – ja yksittäisiä ilmeisesti vielä vanhempia löytöjä – selvittääkseen aikaisimpien suomalaisten vaiheita.

Gustafsson puolestaan on kiinnostunut neoliittisistä kampakeraamisen ja vasarakirveskulttuurin löydöistä, sekä merkeistä kaupankäynnistä muiden ryhmien kanssa ja muista ulkopuolisista vaikutteista.

Löydöistä

Lökuddin kaivaukset ovat pelastuskaivaus, eli ne rahoittaa suurimmaksi osaksi maankäyttöhankkeen toimeenpanijat ja/tai maanomistaja, eli tässä tapauksessa oletettavasti Cederskjöldin perhe/säätiö. Arkeologiset löydöt ja löytöpaikat kuuluvat voimassa olevan lain perusteella maanomistajalle siihen asti, kunnes ne on lunastettu (korvausta vastaan) Valtion historialliselle museolle. Löytöjen lunastamisesta museoon käytiin keskusteluja Sakari Pälsin kanssa, mutta asiaa ei saatu käsiteltyä loppuun asti siinä vaiheessa kun Pälsi siirtyi muihin tehtäviin.

Toisin sanoen kaivausten ja niiden löytöjen oikeudellinen asema on hieman epäselvä. Ne kuulunevat ainakin alustavasti maanomistajalle, vaikka toki niiden lopullinen sijoituspaikka tuleekin melko varmasti olemaan Valtion historiallinen museo. Olisi kaivausten historiallisen kontekstin ja tutkimuksen sujuvuuden kannalta erittäin valitettavaa, jos kaivauksilta poistettaisiin esineitä yksityiskokoelmiin tai vastaavaa ennen kuin esineet siirretään kokonaisuudessaan museoon. Kaivauksen rahoittanut taho voi olla tästä eri mieltä.

Kaivaussuunnitelma

Ensimmäisen viikon aikana on tarkoitus kaivaa kulttuurikerrosten pohjalle asti ensimmäinen kaivausalue, laajentaa aluetta mikäli asutus esimerkiksi jatkuu sen reunojen yli, sekä tehdä lisää koekuoppia mikäli löytyy muita lupaavia kohtia. Kaivaukset kestävät kaikkiaan kuusi viikkoa, ja niiden puitteissa tulisi kaivaa niin paljon kuin ehditään; maankäyttösuunnitelmien mukaan alueelle tulee useiden kookkaiden rakennusten perustukset, joiden myötä maan alla piilevät muinaismuistot tuhoutuvat peruuttamattomasti.

Ensimmäisen kaivausalueen kaivausten karkea etenemissuunnitelma:

• Valitaan alue, merkitään kaivausruudut (tehty)
• Poistetaan pintamaa lapioilla (tehty)
• Kaivetaan ensimmäiseen (kivikautiseen) kulttuurikerrokseen asti melko rivakasti lapioilla
• Mahdolliset pintalöydöt ja ennen varsinaisia kulttuurikerroksia löytyvät löydöt kerätään yhteen, ei kuvata/pussiteta erikseen (keskiaikainen aines ei ole kiinnostavaa)
• Ylimmän (kivikautisen) kulttuurikerroksen pinnassa kaivausalue vaaitaan, valokuvataan ja piirretään
• Kulttuurikerrokset kaivetaan huolellisesti pelkoilla n. 10 cm kerrallaan siten, että koko taso kaivetaan ennen siirtymistä seuraavaan tasoon. Kerros voidaan piirtää/valokuvata ennen seuraavan kerroksen kaivamista, mikäli löytyy esim. merkittäviä rakenteita
• Merkittävät löydöt piirretään in situ, ja pussitetaan (pussi per kerros/neliö) seulalöytöjen kanssa
• Ensimmäisen viikonlopun aikana lähetetään väliraportti yhdysveneellä Porvooseen (ja sieltä Helsinkiin) kaivausten etenemisestä muinaishistorialliselle toimikunnalle ja Valtion historialliselle museolle, ja kerrotaan alustavasti löydöistä ja muusta olennaisesta

Edellisen lisäksi, lauantaina olisi tarkoitus myös tutkia/kaivaa epäilty paasiarkkuhauta, joka sijaitsee jonkin matkan päässä pääkaivausalueesta.